Select Page

Triggerkyhmyt- kipujen pikkujättiläiset 

LIHASTEN TRIGGERKYHMYT OVAT
YLEISIN SYY KIVUILLE

 

Triggerit ovat lihaksesta erottuvia, muutaman millimetrin läpimittaisia, aristavia ja ärtyneitä lihaskyhmyjä. Nimensä mukaisesti (trigger = liipaisin) ne ikään kuin ampuvat kipua ympäristöönsä. Ne toimivat itsenäisinä, säteilevän kivun lähteinä. Triggerit sekä aiheuttavat että mutkistavat kipuongelmia. Triggertutkimuksen pioneerit, läääkärit Travell ja Simons arvioivat, että yli 75% kaikista paikallisista kivuista on lihasperäisiä ja triggerkyhmyjen aiheuttamia. i

 

TUTKIMUKSEN HISTORIA

 

Lääkärit ovat tutkineet triggerkyhmyjä jo usean vuosikymmenen ajan. Kuitenkaan triggerien diagnostiikka ja hoito eivät kuulu lääkärien peruskoulutukseen eikä lääketieteellisen tietämyksen valtavirtaan. Triggerien tutkimus on viime vuosina ollut vilkasta ja aihetta käsitteleviä tieteellisiä julkaisuja löytyy PubMed haulla yhteensä viitisen tuhatta.

 

Lääkärit ovat kauan panneet merkille, että kipupotilailla on usein aristavia lihasalueita, joissa on kovettumia. Niitä on nimitetty lihasreumatismiksi, fibrosiitiksi tai saksaksi käsitteellä myogelose. Kuitenkaan ei olla yksimielisiä siitä, mitä näillä termeillä tarkoitetaan. Tri H. J. Kellgren suoritti 30-luvulla Lontoon yliopistosairaalasssa kokeita, joissa hän ruiskutti väkevää suolaliuosta eri lihaksiin terveillä vapaaehtoisilla henkilöillä ja osoitti, että kipu heijastui säännönmukaisesti samoista lihaksista samoille ja joskus yllättäville alueille vartaloon tai raajoihin. Etäkivun heijastusalueet julkaistiin karttoina ensimmäisen kerran 1953.

 

Janet Travell oli amerikkalainen lääkäri, joka on tehnyt uraauurtavaa ja yksityiskohtaista työtä triggerien tutkijana. Hän hoiti presidentti J.F. Kennedyn selkäkipuja niin menestyksellisesti, että Kennedy pyysi häntä henkilökohtaiseksi lääkärikseen.ii Hän julkaisi triggereistä yli 40 tutkimusta vuosina 1942 – 1990. Uransa jälkipuoliskolla Travell teki läheistä yhteistyötä kollegansa David Simonsin kanssa. He ovat yhdessä kirjoittaneet alan keskeisimmän teoksen Myofascial Pain and Dysfunction: The Trigger Point Manual, jonka ensimmäinen osa ilmestyi 1983 ja toinen osa 1992. Muita triggertutkimuksen pioneereja ovat olleet lääkärit Siegfried Mense ja Chan Gunn.

 

Travell ja Simons pitävät valtaosaa kivuista triggerperäisinä Tietämättömyys triggereihin liittyvistä peruskäsitteistä ja triggerien ilmenemistavoista johtaa väistämättä vääriin diagnooseihin. Kivun syytä ei päästä hoitamaan ja joudutaan turvautumaan oireenmukaiseen kipujen lääkitsemiseen.iii

 

TRIGGERKIPU

 

On tavallista, että kun kireää ja aristavaa lihasta hieroo, huomio kiinnittyy pieniin nasturoihin, jotka lähettävät kipua ympäristöönsä. Yleensä triggerkyhmyt eivät sijaitse pahimman kivun alueella, vaan ne heijastavat kivun muualle heijastuskipuna (referred pain). Triggerkyhmy on korostuneen aristava kun sitä painaa ja että kipu muistuttaa olemassa olevia oireita. Painaminen laukaisee usein heijastuskivun. Painaminen voi myös saada aikaan lihaksen paikallista nykimistä. Heijastuskivun lisäksi triggerit voivat rajoittaa kipualueen liikkuvuutta ja heikentää lihasvoimaa. Triggerkivuille on tunnusomaista, että:

 

  • kipu paikallistuu tietylle alueelle
  • kipu tuntuu enemmän lihaksissa kuin nivelissä
  • kipu on tylppää, jomottavaa tai kalvavaa ja siihen voi liittyä puutumisen tunne
  • venyttely tuntuu hyvältä
  • kipualueen lihakset ovat arkoja ulkoiselle paineelle
  • kipualueen lihakset tuntuvat jäykiltä ja kiristäviltä, mikä rajoittaa liikkumista
  • kivun paikka ja laatu vaihtelevat; kun taas vammaan tai hermosärkyyn liittyvä kipu pysyy selvemmin samanlaisena
  • lämpö yleensä helpottaa kipua
  • lihasten kuormittaminen yleensä pahentaa oireita, esim. etukumarat asennot lihasperäisenalaselkäkivun yhteydessä
  • aktiivisten triggerkyhmyjen painoarkuus yleensä lisääntyy lihasta jännitettäessä
  • kipu on usein voimakkaimmillaan aamulla levon jälkeen tai pitemmän paikallaan olon kuten istumisen jälkeen

 

Sen sijaan triggerkipuun ei viittaa:

 

  • vähitellen paheneva kipu
  • yhtäkkisesti alkava kipu
  • kipu, joka tuntuu aina samanlaisena ja yhtä voimakkaana samaan liikkeeseen liittyvänä ja voimistuvana, jos liikkeen suorittaa väkisin, viittaa kudosvaurioon

 

TRIGGERIEN AIHEUTTAJAT

 

Lihaskudoksen toiminnan häiriintymisen mekanismia ei tunneta. On kuitenkin useita tekijöitä, joiden tiedetään altistavan triggerkyhmyjen syntymiselle.

 

Travell ja Simons pitävät ”vinoutta”(”crookedness”) – anatomista epäsymmetriaa ja/tai kroonisesti huonoa ryhtiä (esim. lantion epäsymmetriaan tai alaraajojen pituuseroon liittyen)-” merkittävänä triggerkyhmyjen syntyyn altistavana tekijänä.iv

 

Kipu sinänsä altistaa triggerien synnylle. Triggereitä kehittyy usein vammojen yhteydessä tai kun liikuntakyky on muista syistä häiriintynyt tai liikuntatottumukset ovat äkillisesti muuttuneet. Vammat häiritsevät lihasten ja nivelten normaalia toimintaa ja altistavat triggerkyhmyjen muodostumiselle lähialueella. Triggereihin liittyvä kipu ja jäykkyys lisääntyvät vähitellen samalla kun alkuperäisen vamman aiheuttama kipu vähenee. Selvin viite siihen, että triggerkipu on tullut vaurion aiheuttaman kivun tilalla on, että vamma ei näytä paranevan. Triggerien aiheuttamat oireet jättävät monesti varjoonsa alkuperäisen ongelman ja matkivat muita kipuongelmia. Triggerkyhmyjen aiheuttama lihaskipu on kaikenlaisten vammojen yleinen, pitkään jatkuva ja hankala komplikaatio.

 

Lihaksen pitkittynyt supistus- tai venytystila edesauttaa triggerien muodostumista. Näin ollen hankalat työasennot ja huono ergonomia voivat aiheuttaa triggereitä samoin ylikuormitusliittyen yksittäisen lihaksen voimakkaaseen jännittämiseen tai yleiseen lihasväsymykseen esim. voimaharjoittelu suurilla painoilla. Triggereille altistaa myös pitkään jatkuva kevyt toistoliike. Pitkään jatkuva samassa asennossa paikallaan olo ja vähäinen liikunta näyttää olevan merkittävä riskitekijä triggereiden muodostumiselle.

 

Myös psyykkinen stressi ja kivun pelko sinänsä voi johtaa triggerien pahenemiseen. Sympaattisen hermoston korostunut aktivoituminen edesauttaa triggerien syntyä. Altistavia tekijöitä ovat myös unettomuus, vuorotyö ja ylipäänsä pitkittyneet terveydelliset ongelmatPuutteellinen ravitsemus voi olla osallisena triggereiden kehittymiselle.

 

TRIGGERIT LIHASKUDOKSESSA

 

Triggerit syntyvät yleensä kohtiin, jossa lihasta hermottava hermo liittyy lihakseen eli nk. motoristen päätelevyjen ympäristöön. Lihassäikeiden pienimpiä rakennusosia ovat sarkomeerit, pitkät ohuet proteiinirihmat, jotka menevät limittäin, tarttuvat toisiinsa ja vetävät toisiaan puoleensa. Lihakset supistuvat sarkomeerien keskinäisen liikkeen seurauksena. Triggereitä syntyy, kun lihaksen toiminta häiriintyy niin, että sarkomeerit evät voi vapautua supistumistilastaan ja muodostuu lihaskyhmy ja verenkierto sen välittömässä ympäristössä heikkenee. Sen sijaan sarkomeerit kyhmyn molemmin puolin joutuvat venytystilaan.

 

Triggerit voivat pahentaa itse itseään kun voimakkaassa supistustilassa olevat sarkomeerit tuottavat ympäristöön kuona-aineita. Tri Shah on tutkinut triggerkyhmyjen biokemiallista miljöötä lihaksissa verrattuna terveeseen lihakseen. Triggereistä on tutkimuksissa löydetty 11 erilaista kudoksia ärsyttävää ainetta, jotka liittyvät kipuun, tulehdusreaktioon ja immuunivasteeseen.v Ne ärsyttävät tuntohermoja, mikä lisää lihaksen supistustilaa. Näin syntyy noidankehä, jota kutsutaan triggerien metabooliseksi energiakriisiksi. Tämä osaltaan selittää triggerien herkistymistä moninaisten kipujen lähteiksi.

 

Triggeriä voidaan mikrovalokuvata. Voidaan mitata niiden sähköistä aktiviteettia ja sitä ympäröivän kudoksen happamuutta sekä toksisuutta. Ne näkyvät myös uudella magneettikuvauksen kaltaisella tekniikalla.vi Yksityiskohtaisia triggerkivun heijastumiskarttoja on laajasti saatavilla.

 

Triggerkyhmyjen mekaaninen pehmittely voi auttaa, koska kyhmyyn kohdistettu paine erottaa sarkomeerejä toisistaan. Triggerien pehmittely voi tuntua yhtä aikaa sekä kivulloiselta että miellyttävältä. Triggerkyhmyjen seurauksena lihas on osittain supistustilassa ja osittain ylivenyttynyt ja siksi lihaksen venyttäminen voi olla turhaa tai jopa haitallista.

 

HEIJASTUSKIPU

 

Heijastuskipu on ollut ilmiönä tuttu lääkäreille ja tutkijoille jo yli sadan vuoden ajan. Edelleenkään sen todellista välittymisen mekanismia ei pystytä varmuudella selittämään. Triggerit paikallistuvat eri ihmisillä samoihin kohtiin samoissa lihaksissa ja heijastavat kipua samoille alueille.

Esimerkkejä heijastuskivusta:

Pakaran ylä- ja ulkoosasssa sijaitsevan pienen, lonkan loitontajiin kuuluvan gluteus minimus lihaksen triggerkyhmy voi heijastaa kipua koko alaraajan alueelle.

Olkavarren ulkokiertäjälihaksen l. infraspinatuksen triggerkyhmy voi heijastaa kipua koko yläraajan alueelle.

Puhelinajanvaraus torstaisin 8 - 18

Vastaanotto torstaisin 9 - 18

Muina aikoina ajanvarauspyyntö tekstiviestillä